En ollut aiemmin ajatellut, kuinka sosiaalisten medioiden tilieni käy kun kuolen. Kuinka tilit poistetaan tai poistuvatko ne tietyn ajan kuluessa. Mielestäni on vain fiksua varautua omalla testamentilla myös tähän, kuten varaudutaan ihan muunkin omaisuuden jakoon. Facebookista löysin testamentin, mutta Instagramista ei löytynyt mitään. Päädyin instagramin sekä youtuben tilien kohdalla kirjaamaan käyttäjätunnukset sekä salasanat ja laittamaan elintestamenttini kanssa samaan paikkaan. Kirjoitin myös toivomukseni, että tilit suljetaan lopullisesti kuolemani jälkeen.

Maailma on täynnä erilaisia stalkkereita ja en haluaisi omaa kasvokuvaa mihinkään yritykseni sivuille. Olen koko työhistoriani ollut asiakaspalvelutyössä ja sen takia olen joutunut laittamaan vuosia sitten puhelinnumeroni salaiseksi, koska alkoi tulla mitä eriskummallisimpia puhelinsoittoja ja  viestejä. Asiakaspalvelijan tehtävä on olla mukava ja ystävällinen kaikille, se ei tarkoita sitä, että olisi mitenkään erityisen kiinnostunut tietystä asiakkaasta. Olisi se varmasti mukava, että saisi kasvot tietylle asiakaspalvelijalle, jos kuvat olisivat kaikkien saatavilla. Valitettavasti oma kokemukseni mukaan siitä ei seuraa mitään hyvää, vaan päinvastoin. En osaa sanoa, onko miespuolisilla asiakaspalvelijoilla helpompaa? Näiden stalkkereiden vuoksi ei asiakkaille kannata kertoa omia numeroita työaikoja tms. Työkaverit eivät saa epähuomiossakaan kertoa työkaverin numeroa asiakkaalle. Jos säännöistä poiketaan, niin se kenen henkilökohtaisia tietoja on kerrottu ja jaettu, niin voi joutua aikamoiseen pulaan ahdistelijan toimeista. Ahdistelijaa kun ei valitettavasti pysty tunnistamaan etukäteen. Työssä kun käytän sosiaalisia medioita, niin kysyn aina esim kuvaa otettaessa, että saako laittaa fasebookiin tai instagramiin. Jollei se sovi, en ota kuvaa henkilöstä ollenkaan. Kuvissa huomioin aina, ettei esimerkiksi maksukortteja näy, mistä voisi paljastua nimi tai kortin numero. Toisaalta jos yrityksessä ollaan avoimia ja kerrotaan omista työntekijöistä, niin tullaan lähemmäksi asiakkaita. Siinä on toki aina omat riskinsä ja mielestäni jos yrityksellä on tämä politiikka käytössä, niin vaaroista pitäisi kertoa avoimesti työntekijöille ja antaa työntekijöille mahdollisuus jättäytyä ns. julkisuudesta pois. omassa yrityksessä on käytäntönä, ettei kenellekään kerrota, miksi joku työntekijä on pois, vaan työntekijä saa itse kertoa jos haluaa. Yleensä työntekijät kertovatkin avoimesti miksi ovat pois ja se luo hyvää ja positiivista henkeä työpaikalle. Olen huomannut, että he ketkä eivät kerro, niin he eivät ole muutenkaan avoimia omasta elämästään ja se aiheuttaa kyräilyä henkilökunnassa. Se on kuitenkin sellainen asia, että jokainen voi päättää mitä haluaa kertoa omasta elämästään. Monesti esimiehelle kerrotaan, mutta esimieshän ei  saa kertoa miksi henkilö on poissa. Itse kyllä kannustaisin avoimeen ilmapiiriin, koska muu henkilökunta osaisi varautua esimerkiksi pitkissä sairaslomissa venyttämään päiviä ja ymmärtäisi paremmin tilannetta.